Women for Human Rights - yhteistyöorganisaatio
Women for Human Rights - miksi ei Human Rights for Women?
Onhan se positiivisempaa ja kannustavampaa ajatella "Naiset ihmisoikeuden puolesta", jolloin naiset ovat aktiivisia toimijoita, eikä objekteja. "Ihmisoikeudet naisille" kuulostaa paljon passiivisemmalta. WHR puhuu yksinäisistä naisista (single women), koska leski-termillä (nepaliksi Bidhwa) on hyvin negatiivinen kaiku. Hindulaisen perinteen mukaan nainen on syyllinen miehensä kuolemaan ja leski on pahan onnen tuoja. Siksi leskinaiset ovat Nepalissa erityisen huonossa asemassa ja aseman parantamisen puolesta WHR on tehnyt työtä jo vuodesta 1994.
Vapaasti suomennettuna WHR kertoo tavoitteekseen "Oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa yksinäisiä naisia kunnioitetaan ja he voivat elää ihmisarvoista elämää sekä riittä lainsäädäntö yksinäisten naisten poliittisten, kulttuuristen ja taloudellisten oikeuksien suojelemiseksi"
WHR aloitti toimintansa rohkaisemalla yksinäisiä naisia (leskiä) astumaan ulos kodeistaan, puhumaan surustaan, peloistaan ja turhautumisesta. He tapasivat kuukausittain ja saivat sitä kautta rohkeutta puhua tuntemuksistaan sekä huomasivat, että on muitakin, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Epämuodollisista kokoontumisista muodostui järjestö vuonna 1994 ja nykyään WHR:llä on yli 100000 jäsentä (leskeä) ympäri Nepalin. Se toimii alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Toimintaa sillä on Nepalin jokaisessa maakunnassa.
WHR on toimintansa aikana saanut ajettua läpi mm. seuraavia lakimuutoksia:
- naisen ei tarvitse palauttaa kuolleen miehen omaisuutta mennessään uudelleen naimisiin
- omaisuuden myymiseen tai vaihtamiseen ei tarvita aikuisen pojan tai naimattoman tyttären suostumusta
- naisen ei tarvitse odottaa 35-vuotiaaksi periäkseen kuolleen miehensä omaisuuden
- nainen ei tarvitse miespuolisen sukulaisen suostumusta hakeakseen passia
Nepalilaisista naimisiin menneistä naisista 6,7% on leskiä. Heistä 83,5% elää maaseudulla ja loput kaupungissa. Koko Nepalin lukutaitoaste on 57,4%, mutta vain 11,01% leskinaisista on lukutaitoisia. Tämä tarkoittaa sitä, että läheskään kaikki naiset eivät ole tietoisia oikeuksistaan. Heidän oikeuksiaan ei välttämättä valvota kunnolla, joten WHR:n toiminnalla on perusteltu ja vankka rooli Nepalissa.
WHR, kuten muutkin järjestöt, joutuvat hakemaan rahoitusta toiminnalleen. Useimmat rahoitukset kohdistuvat tiettyihin projekteihinm, esimerkiksi Oxfam rahoitti maanjäristyksen tuhojen korjaamisessa. Suurimpia rahoittajia ovat Womankind, The Global Fund ja Oxfam. Muita rahoittajia ovat esimerkiksi YK:n väestörahasto UNFPA, EU, Nepalin hallitus sekä useiden muiden maiden hallitukset, mukaan luettuna Suomi. Kun rahaa tulee joka suunnasta pieniä määriä, voidaan pitää varmana toiminnan jatkuvuus, sillä yhden suurenkaan rahoittajan vetäytyminen ei katkaise toimintaa. WHR saa paljon lahjoituksia myös yksityishenkilöiltä ja halutessasi sinäkin voit olla yksi heistä.
Jos haluat tukea WHR:n toimintaa, heidän nettisivuiltaan (http://whr.org.np) löydät Join us -välilehdeltä Donate-linkin. Voit myös tutustua WHR:n toimintaan itsenäisestikin heidän nettisivujensa kautta.
Mitä me täällä teemme?
Olemme "international volunteer", joten meidän työpäivä on kuusituntinen. Ensimmäiset viikot kuluvat kulttuuriin ja järjestöön tutustuessa. Hetkittäin se on erittäin haasteellistakin, koska he toimivat nepalilaisittain, meidät on ohjelmoitu länsimaalaisiksi. Ei ole helppoa ja yksiselitteistä hypätä hyvin erilaisen maan työkulttuuriin. Mielikuva WHR:n toimistosta oli toisenlainen kuin todellisuus: Jostain syystä odotin modernia ja ylevää toimistorakennusta ja arvonsa tuntevia työntekijöitä. Todellisuus on lämminhenkisiä ja mukavia, ihan tavallisen oloisia ihmisiä, ihan tavallisessa Kathmandulaisessa talossa.
Ajatus valokuvaprojektista lähti liikkeelle, kun pohdin, mitä voisin tehdä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole yhteistä kieltä? Uskon, että toiminnallisilla menetelmillä voi rikkoa jopa kielimuureja. En myöskään ole valokuvaaja, joka vain ottaa kuvia ja antaa naisten olla objekteina. Haluaisin naiset itsekin aktiivisiksi, ottamaan kuvia itselleen tärkeistä asioista. Kertakäyttökameroiden käyttö on lyhytjänteistä ja sitäpaitsi epäekologista. Siksi kerroin Katalle vaihtoehdosta kysyä lahjoitettavia kameroita. Saimme niitä yhteensä yhdeksän kappaletta ja Uma WHR:llä oli todella kiitollinen lahjoituksista! Kamerat jäävät tulevaisuudessa WHR:n käyttöön.
Ennen varsinaisen kuvausprojektin toteuttamista on hyvä tutustua niin perusteellisesti kuin mahdollista tähän työkulttuuriin sekä organisaation toimintaan. Projektin toteutus tapahtunee harjoittelujakson loppupuolella ja näillä näkymin Pokharassa, joka on Nepalin toiseksi suurin kaupunki n. 200km päässä Kathmandusta länteen.
Opinnäytetyö Terain alueen lapsileskistä - mikäli aihe kiinnostaa enemmän, tässä on lisää suomenkielistä tekstiä.
Onhan se positiivisempaa ja kannustavampaa ajatella "Naiset ihmisoikeuden puolesta", jolloin naiset ovat aktiivisia toimijoita, eikä objekteja. "Ihmisoikeudet naisille" kuulostaa paljon passiivisemmalta. WHR puhuu yksinäisistä naisista (single women), koska leski-termillä (nepaliksi Bidhwa) on hyvin negatiivinen kaiku. Hindulaisen perinteen mukaan nainen on syyllinen miehensä kuolemaan ja leski on pahan onnen tuoja. Siksi leskinaiset ovat Nepalissa erityisen huonossa asemassa ja aseman parantamisen puolesta WHR on tehnyt työtä jo vuodesta 1994.
Vapaasti suomennettuna WHR kertoo tavoitteekseen "Oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa yksinäisiä naisia kunnioitetaan ja he voivat elää ihmisarvoista elämää sekä riittä lainsäädäntö yksinäisten naisten poliittisten, kulttuuristen ja taloudellisten oikeuksien suojelemiseksi"
WHR aloitti toimintansa rohkaisemalla yksinäisiä naisia (leskiä) astumaan ulos kodeistaan, puhumaan surustaan, peloistaan ja turhautumisesta. He tapasivat kuukausittain ja saivat sitä kautta rohkeutta puhua tuntemuksistaan sekä huomasivat, että on muitakin, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Epämuodollisista kokoontumisista muodostui järjestö vuonna 1994 ja nykyään WHR:llä on yli 100000 jäsentä (leskeä) ympäri Nepalin. Se toimii alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Toimintaa sillä on Nepalin jokaisessa maakunnassa.
WHR on toimintansa aikana saanut ajettua läpi mm. seuraavia lakimuutoksia:
- naisen ei tarvitse palauttaa kuolleen miehen omaisuutta mennessään uudelleen naimisiin
- omaisuuden myymiseen tai vaihtamiseen ei tarvita aikuisen pojan tai naimattoman tyttären suostumusta
- naisen ei tarvitse odottaa 35-vuotiaaksi periäkseen kuolleen miehensä omaisuuden
- nainen ei tarvitse miespuolisen sukulaisen suostumusta hakeakseen passia
Nepalilaisista naimisiin menneistä naisista 6,7% on leskiä. Heistä 83,5% elää maaseudulla ja loput kaupungissa. Koko Nepalin lukutaitoaste on 57,4%, mutta vain 11,01% leskinaisista on lukutaitoisia. Tämä tarkoittaa sitä, että läheskään kaikki naiset eivät ole tietoisia oikeuksistaan. Heidän oikeuksiaan ei välttämättä valvota kunnolla, joten WHR:n toiminnalla on perusteltu ja vankka rooli Nepalissa.
WHR, kuten muutkin järjestöt, joutuvat hakemaan rahoitusta toiminnalleen. Useimmat rahoitukset kohdistuvat tiettyihin projekteihinm, esimerkiksi Oxfam rahoitti maanjäristyksen tuhojen korjaamisessa. Suurimpia rahoittajia ovat Womankind, The Global Fund ja Oxfam. Muita rahoittajia ovat esimerkiksi YK:n väestörahasto UNFPA, EU, Nepalin hallitus sekä useiden muiden maiden hallitukset, mukaan luettuna Suomi. Kun rahaa tulee joka suunnasta pieniä määriä, voidaan pitää varmana toiminnan jatkuvuus, sillä yhden suurenkaan rahoittajan vetäytyminen ei katkaise toimintaa. WHR saa paljon lahjoituksia myös yksityishenkilöiltä ja halutessasi sinäkin voit olla yksi heistä.
Jos haluat tukea WHR:n toimintaa, heidän nettisivuiltaan (http://whr.org.np) löydät Join us -välilehdeltä Donate-linkin. Voit myös tutustua WHR:n toimintaan itsenäisestikin heidän nettisivujensa kautta.
Mitä me täällä teemme?
Olemme "international volunteer", joten meidän työpäivä on kuusituntinen. Ensimmäiset viikot kuluvat kulttuuriin ja järjestöön tutustuessa. Hetkittäin se on erittäin haasteellistakin, koska he toimivat nepalilaisittain, meidät on ohjelmoitu länsimaalaisiksi. Ei ole helppoa ja yksiselitteistä hypätä hyvin erilaisen maan työkulttuuriin. Mielikuva WHR:n toimistosta oli toisenlainen kuin todellisuus: Jostain syystä odotin modernia ja ylevää toimistorakennusta ja arvonsa tuntevia työntekijöitä. Todellisuus on lämminhenkisiä ja mukavia, ihan tavallisen oloisia ihmisiä, ihan tavallisessa Kathmandulaisessa talossa.
Ajatus valokuvaprojektista lähti liikkeelle, kun pohdin, mitä voisin tehdä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole yhteistä kieltä? Uskon, että toiminnallisilla menetelmillä voi rikkoa jopa kielimuureja. En myöskään ole valokuvaaja, joka vain ottaa kuvia ja antaa naisten olla objekteina. Haluaisin naiset itsekin aktiivisiksi, ottamaan kuvia itselleen tärkeistä asioista. Kertakäyttökameroiden käyttö on lyhytjänteistä ja sitäpaitsi epäekologista. Siksi kerroin Katalle vaihtoehdosta kysyä lahjoitettavia kameroita. Saimme niitä yhteensä yhdeksän kappaletta ja Uma WHR:llä oli todella kiitollinen lahjoituksista! Kamerat jäävät tulevaisuudessa WHR:n käyttöön.
Ennen varsinaisen kuvausprojektin toteuttamista on hyvä tutustua niin perusteellisesti kuin mahdollista tähän työkulttuuriin sekä organisaation toimintaan. Projektin toteutus tapahtunee harjoittelujakson loppupuolella ja näillä näkymin Pokharassa, joka on Nepalin toiseksi suurin kaupunki n. 200km päässä Kathmandusta länteen.
Opinnäytetyö Terain alueen lapsileskistä - mikäli aihe kiinnostaa enemmän, tässä on lisää suomenkielistä tekstiä.
Kommentit
Lähetä kommentti