Naisena Nepalissa

Sankhun (lausutaan "Sakhu") reissusta on jo tovi, mutta kokemus oli siihen hetkeen niin mieltä ylentävä, että päätin kirjoittaa siitä oman blogitekstin. Kylä sijaitsee noin 17 km Kathmandusta koilliseen. Tavattiin Kerstinin kanssa Ratna Parkissa ja rytkyttelimme täpötäydessä bussissa, kuoppaista, pölyistä ja kuraista tietä tavanomaisella tuntinopeudella: 10-20km/h. Kaupunkialueella koin ensimmäisen kolarin - melkein. Skootteri kääntyi suoraan bussin eteen, bussi teki äkkijarrutuksen, jengi lensi kohti ikkunaa, minä en lentänyt mihinkään, koska istuin kuskin takana ja meidän välissä oli kaksi isoa säkkiä tavaraa. Vastapäätä istuvalla jätkällä ei ollut edes selkänojaa "turvatyynynä" ja hän sai vaihdekepin selkäänsä. Onneksi sen pää on tylppä. Nuori mies oli kuitenkin puhekykyinen ja kielitaitoinen, joten viihdytimme itseämme juttelemalla. Rakastuin heti Sankhun kylän rauhallisuuteen. (Kaikki rauhallisuus Kathmandun jälkeen tuntuu varmasti taivaalliselta.) Bonga

Jos haluat tietää, mitä tapahtui ennen tätä, lue myös: Poonhill trek, 1. Päivä ja  Poonhill trek, 2. Päivä Päivä alkoi ennen auringonnousua: pyöräytin polviin tuet, puin päälle aluskerraston ja trikoot sekä kuoritakin. Kaulaan kietasin huivin ja iskin päähän hatun - ja otsalampun. Mittarimatona kiipesimme portaita 2874 metristä 3210 metriin, Poonhillin huipulle. (meille ei oltu kerrottu huipulle vaadittavasta 50npr sisäänpääsymaksusta, mutta onneksi toisella meistä oli rahaa mukana)  Vaalenevassa aamussa iso joukko trekkituristeja kerääntyi asemiin auringon nousun suuntaan.  Minä hain kupin inkivääriteetä lämmikkeeksi. Aurinko nousi ajallaan ja se sai ihmiset hurraamaan ja minut nauramaan. Panoramanäkymää odotellessa löysimme oman tiimimme sekä Isabelin tiimin. Reilun vuorokauden takainen juttu jatkui jonkin verran. Joukon reunalle tuli kolmaskin opas, hän jutteli pääasiassa Dalin kanssa. Pilvisyys vaihteli todella nopeasti ja kun yksi sekunti näk