Turistina häissä ja hautajaisissa

Meillä oli tarkoitus mennä heti ensimmäisenä päivänä käymään WHR:llä, mutta jetlagissä ja kulttuurishokissa ajattelimme asiaa vasta illalla. Laitoin viestiä, milloin voisimme tulla ja sain vastauksen, että torstaina. Se tarkoitii yhtä päivää turistina. Edellisenä päivänä saimme Jamesilta vinkkejä paikoista, joissa voisimme käydä. Yksi niistä oli Pashupatinathin temppelialue, jonne sisäänpääsy on kiinalaisilta 500npr ja muilta 1000npr.

Paikka on hindulaisten kaikkein pyhin paikka, kuten Mekka muslimeille. (Tieto perustuu siihen, mitä James kertoi) Pasupatin temppelialue vaurioitui vuoden 2015 maanjäristyksissä ja sen kyllä huomasi! Yleensä kaikkein pyhimmät paikat pidetään loistokunnossa, nyt alueella oli runsaasti kivikasoja. Jälleenrakennustyö on käynnissä ja osa tiilistä oli puhdistettuina pinoissa.

Lippuluukulta meidän matkaan lähti hyvin englantia puhuva mies, hän kertoi temppelialueesta. Hindulaiset kulkevat alueella ilman kenkiä, mutta turisteille kengät ovat sallittuja. Valokuvaus on myös kielletty - hindulaisilta, ei meiltä. Kaikkein pyhimpään oli pääsy vain hinduilta. Kata arveli, että mies on opas, joka kulkee meidän mukana ja selittää juttuja ja lopulta pyytää siitä maksua. Pian hän kertoikin olevansa opas ja opastuksen olevan "very cheep" - sanoimme "no thanks" ja jatkoimme matkaa keskenämme. Reilu mies.

Hindulaiset ja turistit kuljeskelivat sulassa sovussa keskenään sekä apinoiden ja koirien kanssa. Apinoita oli kuin oravia seurasaaressa, paitsi että niitä ei pahemmin ruokittu. Siellä, täällä ja tuolla temppelialuetta oli erilaisia rituaaleja meneillään. Mietin, että onko se nyt korrektia kuvata niitä? Itse kristittynä en tykkäisi, jos turisti tulisi kuvaamaan, kun olen ehtoollisella.

Eräs seurue oli hääseurue ja kun lähistöllä olevat miehet huomasivat minun kuvaavan tilannetta kauempaa, he viittoivat minua menemään lähemmäksi. Käskystä. Kerroin olevani kristitty ja että meidän hääseremoniat ovat ihan toisenlaisia. Hän tiesi meidän menevän naimisiin kirkossa. Jonkun kuvan häärituaaleista otin, mutta minua alkoi ahdistaa koko tilanne. Ei morsian, eikä sulhanen näyttänyt kovin iloiselta. Oliko se tilaisuuden vakavuutta ja arvostusta vai mitä? Ajattelin itseni tytön asemaan: en ehkä haluaisi turistilaumoja ihmettelemään omaa avioitumisseremoniaa. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä sekin vaihe koko juhlinnasta. Hääkulkueita ja häitä näkee kaupoungilla vähän väliä.

Häistä menimme hautajaisiin. Bagmati-joella järjestetään perinteisiä hindulaisia hautajaisia suurinpiirtein non-stoppina. Rituaaleja seuratessa tuli mieleen Jamesin edellisiltaiset tarinoinnit. Ensin huomio kiinnittyi miehiin, jotka kiersivät "paketoidun" ruumiin ympärillä. Jamesin kertoman mukaan vainajan pojan tulee ajaa päänsä kaljuksi ja kietoa lanteilleen valkoinen liina ja kulkea siinä 30 päivää. Polttopaikkoja oli pikä rivi ja niin oli poltettavia ruumiitakin, omaisineen. Samalta seisomalta näimme rituaalien eri vaiheita: Yhedelle oli meneillään polttoa edeltävät rituaalit. Joku toinen ruumis kuskattiin jollekin toiselle polttopaikalle. Samoihin aikoihin marssi rovion ympärillä oli loppunut ja se oli sytytetty tuleen. Pari miestä lisäili puita ja heiniä. Saman polttopaikan kohdalla oli joen penkereellä kytevä hiillos. (Joki itsessään on tällä hetkellä aika kuiva)

Kristityn silmin koko touhu tuntui hullulta. Olemme tottuneet pitämään häitä ja hautajaisia intiimeinä perhejuhlina, joihin ei kovin toivota ulkopuolisia, varsinkaan asiasta mitään ymmärtämättömiä seuraamaan. Haluaisin ymmärtää, miksi rituaalit ovat niin pitkät. Luulenpa, etten ymmärrä, vaan vastaan tulee lisää hindulaisia traditioita, joita en ymmärrä.

P.S. Valitettavasti en voi lisätä blogiin muita kuvia kuin mobiililaitteella otettuja. Siksi saatte tyytyä instagramiin @riina_in_nepal
Lisään kuvat siinä vaihessa, kun pääsen tietokoneelle.