Naisena Nepalissa

Suomi on järjestöjen luvattu maa ja niillä on pitkä historia aina raittiusseuroista ja sun muista lähtien. Usein järjestö ajaa jonkun pienen ihmisryhmän asiaa tai keskittyy jonkun pienen teeman, kuten kulttuurin, harrastusten, terveyden, edunvalvonnan tai ammatin ympärille. Joillakin toiminta on niin vakiintunutta, että se on jo ammattimaistunut. Toiminta on kuitenkin voittoa tavoittelematonta ja se perustuu ainakin osittain vapaaehtoisuudelle. En tietoisesti miellä moniakaan toimijoita järjestöiksi, mutta itse asiassa niitä vilisee jokaipäiväisessä arjessa: ammattijärjestöt, MLL, SPR ja monet muut. Järjestötyön kantava voima ovat vapaaehtoistyöntekijät. Vapaaehtoistyö on talkoohengessä tehtyä työtä, josta ei makseta rahapalkkaa, mutta voi saada jotakin muuta korvausta, kuten ruokailu tehdyn työn yhteydessä. Vapaaehtoistyö itsessään ei välttämättä ole taitojen kehittämistä, mutta sen ohella voidaan oppia esimerkiksi johtamista, havaitsemaan ja analysoimaan ihmisten tarpeita, valitse

Koska lähden vapaaehtoistyöhön, on parempi tutustua hieman etukäteen maailmaan, johon olen menossa. Tutustumalla kulttuuriin poistan romantisoituja ennakkokäsityksiä, mikä saattavat tositilanteessa pahentaa kulttuurishokkia. Lähdekirjallisuuden lisäksi tämän hetken mielikuvaan on vaikuttanut myös muutaman yksittäisen ihmisen kokemus. Todellisuus tulee joka tapauksessa iskemään kasvoille kuin tunkkainen pölyrätti. Naisena Suomessa Minä, länsimainen nainen, olen syntynyt yhteiskuntaan, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeää. Se, että joku vetää herneen nenään, kun työpaikalla on esiMIES vaikka hän on nainen, tuntuu naurettavan pieneltä katsoessa maailman kokonaistilannetta. Matkaa täydelliseen tasa-arvoon meillä vielä on, mutta voidaanko sitä edes saavuttaa? Mitä se täydellinen tasa-arvo edes on? En vastusta tasa-arvoistumista ja pidän esimerkiksi #metoo-kampanjaa tärkeänä siksi, että naiset uskaltaisivat puhua ja puuttua kohtaamaansa seksuaaliseen häirintään. Seuraavassa

Mitä pakata rinkkaan, kun omistaa yksiöllisen tavaraa? Tässä muutama lista, pääpiirteittäin. Nämä pitää jotenkin jaotella rinkkaan ja reppuun. Perillä pitää koota vielä erikseen maanjäristyslaukku. Välttämättömät: - suojelusenkeli - älykäs kännykkä - KAMERA ja gorillapod-jalusta - pädi, näppäimistö ja ulkoinen kovalevy - matka on tiukkaa työtä ja opiskelua - toisekseen: loma tuottaa tuhansia digikuvia - laturit (3kpl) ja varavirtalähteet - töpseli-adapteri - passi, matkadokumentit ja luottokortti - kuulokkeet ja korvatulpat - avoin mieli - terve järki Selviytymispakkaus: - päiväkirja, runovihko ja kynä - liikoja ajatuksia varten - nokkahuilu - on helpompi kuskata ja pysyy paremmin ehjänä kuin piano tai kitara - salmiakkia, lakua, hapankorppua ja minttusuklaata - tarviinko oikeasti sitä niin paljon? - pädiin ladattu kirjasovellus ja lukemattomia kirjoja, joita voi lukea offlinessa - jumppaohjelma - jos ei ulkona voi kuntoilla - tervashampoota - hemmotteluhetkiin,