Naisena Nepalissa

Miksi rauhaa, rakkautta ja hiljaisuutta rakastava, keski-ikää lähestyvä suomalaisnainen lähtee yhteen maailman köyhimpään maahan, Nepaliin? Maan pääkaupunki, Kathmandu on yksi maailman saastuneimmista kaupungeista. Miksi lähden? Kysyn sitä itsekin. Tämä blogi antanee siihen vastauksen, mutta vasta myöhemmin. Lähden Nepaliin suorittamaan sosionomiopintojen kolmatta harjoittelua. Alustavien suunnitelmien mukaan yhteistyöorganisaatio on Women for Human Rights , jonka toimialueena on koko Nepal. Se tukee ja auttaa leskinaisia sekä heidän oikeuksien toteutumista. WHR:lle opiskelijaharjoittelijat ovat kuten vapaaehtoistyöntekijät, joten he haluavat vielä itse haastatella minua. Päätös pääsystä voi olla myös hylkäävä ja jos on, niin Diakin opettajalla lienee joku plan B. Toistaiseksi luotan plan A:han ja jaksan myös toivoa, ettei ihan koko aikaa tarvitsisi hengittää Kathmandun hengityskelvotonta ilmaa. Pakkaan mukaan myös vaellusvarusteet eli haistelen toivon mukaan vähän korkeatasoise

Se on pitkä. - apurahahakemus - Järjestelmän hakulomake ei toimi, mutta "ilmoitamme heti, kun se toimii" - toivottavasti toimii pian. Muuta "apurahaa" saan verotoimistosta sekä tulevalta työnantajalta korvausta tekemästäni työstä. - volunteer form, motivaatiokirje ja CV vastaanottajaorganisaatiolle - Tehty! (sen jälkeen he tietääkseni haluavat vielä haastatella minua) - opettele nepalin kieli - Juttelin tänään erään nepalilaisen kanssa ja hän sanoi, että kaupungeissa ihmiset yleensä osaavat englantia, koska heidän pitää sitä koulussa opiskella. Maaseudulla asia on toisin, kenties he eivät käy siellä koulua (niin paljoa, että englantia opiskelisivat). Keskustelukumppanin mukaan nepalin kieli on aika vaikea. Jossakin yhteydessä opin yhden tervehdyksen: "Namaste!", tänään opin sanan "linus" - ole hyvä. Eiköhän noilla joku hymy irtoa. :) Ohessa on merkistö, jolla nepalin kieltä kirjoitetaan. Hmm...ehkä jätän kielen opiskelun muutamiin fraase