Julkinen liikenne Kathmandussa
Liikenne täällä on kauniisti sanottuna aika villiä, mukaan lukien julkinen liikenne. Töötti pojhjassa menee kaikki. Kulkuvälineitä on monenlaisia, yhteistä niille on, että porukkaa tulee niin paljon kuin mahtuu ja matka maksetaan (yleensä) kyydistä poistuessa.
Pienin on kolmipyöräinen mopoauto, josta käytämme nimeä "tuktuk". Tuktuk kulkee akulla ja on siksi ekologinen vaihtoehto. Kyytiin hypätään peräpään oviaukosta - ovea siinä ei ole. Sisään mahtuu tiiviisti 8hlöä + koppiin kuski ja yksi matkustaja. Täyteen ahdettuna siihen menee ehkä 15hlöä. Matkustusmukavuutta takakopissa ei ole, eikä sieltä nää edes maisemia. Pää ja koko kroppa hakkaa rautaputkiin ja mihin lie. Kyytiin ja pois päästäkseen pitää taittaa itsensä kaksinkerroin ja varoa lyömästä päätä kattoon. Jos haluaa jäädä pois, pitää hakata kattoon niin, että kuski kuulee. Kyyti maksetaan kuskille matkan jälkeen. Sisäänheittäjää ei ole, mutta ehkä auton etumuksessa olevat hieroglyfit kertovat, minkä kautta kyseinen tuktut ajelee.
Seuraava koko on Hiace ja vastaavat pakut. Sisäänheittäjä-rahastajapoika (hyvin nuoria poikia, jotkut suomalaisen 12-vuotiaan kokoisia) huutelee pysäkkien kohdalla (tai minusta tuntuu, että ne huutelee koko ajan) paikkoja, jonne kyseinen auto on menossa. Joskus vaikuttaa siltä, että pojat kilpailevat matkustajista. Helpointa on mennä kyytiin päätepysäkiltä, jolloin kysellään, mikä auto on menossa haluamaan paikkaan. Olemme ottaneet tavaksi vielä varmistaa joltakin matkustajalta, onko auto tosiaan menossa sinne, minne mekin. Rahastajapoika päästää matkustajat kyytiin, hyppää itse viimeisenä ja jää seisomaan ovensuuhun, laittaa liukuoven kiinni vauhdista (jos laittaa) ja yleensä puoli kroppaa roikkuu ikkunasta pihalla. Matkalippurahoja poika pitelee toisessa kädessä, joka yleensä heiluu ihmisiä ohjaillessa. Penkit ovat 1,5 hlön tai 2hlön levyisiä. Kapeammalle mahtuu kaksi, leveämmälle kolme. Kyytiin mahtuu ainakin 25hlöä. Matkan hinta riippuu matkan pituudesta alkaen 15npr.
Seuraavaksi tulevat bussit, joissa on nepalinkielinen teksti ja ovat eri värisiä. Sisäänheittäjät huutelevat vähän vähemmän kuin Hiaceissa, mutta samalla tavalla hakataan auton kylkiä ja matkustajat hyppää kyytiin ja pois yleensä vauhdissa. Hinta riippuu matkasta, yleensä olemme maksaneet 15npr. Kyytiläisiä otetaan tietysti niin paljon kuin mahtuu ja vähän enemmän. Onneksi harvoin tarvitsee käyttää.
Helpoimpia on ehkäpä isot bussit, joissa lukee latinalaisilla kirjaimilla "SAJHA YATAYAT". Työmatka taittuu näillä ja hinta on 15 tai 20npr, riippuen siitä, onko rahastaja pistänyt merkille meidän kyytiinnousun. Jos ei, rahastaja olettaa meidän olevan turisteja ja viettävän aikaa Thamelissa, joka on työmatkan puolivälissä. Riippuen bussista, penkkejä on 2+2 tai 2+3 paikkaa rinnakkain (ja se paikka on 75-80% meikäläisesn koosta). Sisäänheittäjällä on joskus vihreä liivi, jiskus ei. Joskus hän on melko vähä-ääninen, joskus ääntä lähtee kuin Hiacen sisäänheittäjältä. Yleensä päästään istumaan ainakin jossain vaiheessa, porukkaa saa näihinkin ahdettua ihan kunnolla. Tarvittaessa sisäänheittäjä viittoo ja huutaa ulkona, kenen pitää käytävällä tiivistää. Sanoisinko kaikkein miellyttävimmäksi ja helpoimmaksi kulkuvälineeksi.
Meitä länkkäreitä kohdellaan busseissa hyvin, jopa liian hyvin. Iäkäs nepalilainen on paljon enemmän istumapaikan tarpeessa kuin väsynyt blondi. Ainoa fiba kävi, kun menimme ison vihreän bussin sijaan pieneen ja matka jäi kesken. Ehkei ovipoika ymmärtänyt minun lausumana, mikä paikka on "Jawalakhel" ja kiireessä viittoi vain kyytiin.
Taksit lasketaan kenties myös julkiseksi liikenteeksi. Autoja putsataan pölyhuiskilla ja -räteillä. Autot ovat pieniä, mutta silti niihin mahtuu tarvittaessa kuusi henkilöä. Matkatavarat voi heittää katolle (tai peräkonttiin). Kuskit ottaisivat mielellään kaksi blondia kyytiin ja veisi heidät Thameliin (kaikkein länsimaisin kaupunginosa Kathmandussa ja myös turisteja ohjataan helposti sinne). Hetkittäin tekisi mieli kantaa kylttiä, jossa lukee: "Yes, I'm blond, but not going to Thamel or taking your taxi!"
Pienin on kolmipyöräinen mopoauto, josta käytämme nimeä "tuktuk". Tuktuk kulkee akulla ja on siksi ekologinen vaihtoehto. Kyytiin hypätään peräpään oviaukosta - ovea siinä ei ole. Sisään mahtuu tiiviisti 8hlöä + koppiin kuski ja yksi matkustaja. Täyteen ahdettuna siihen menee ehkä 15hlöä. Matkustusmukavuutta takakopissa ei ole, eikä sieltä nää edes maisemia. Pää ja koko kroppa hakkaa rautaputkiin ja mihin lie. Kyytiin ja pois päästäkseen pitää taittaa itsensä kaksinkerroin ja varoa lyömästä päätä kattoon. Jos haluaa jäädä pois, pitää hakata kattoon niin, että kuski kuulee. Kyyti maksetaan kuskille matkan jälkeen. Sisäänheittäjää ei ole, mutta ehkä auton etumuksessa olevat hieroglyfit kertovat, minkä kautta kyseinen tuktut ajelee.
Seuraava koko on Hiace ja vastaavat pakut. Sisäänheittäjä-rahastajapoika (hyvin nuoria poikia, jotkut suomalaisen 12-vuotiaan kokoisia) huutelee pysäkkien kohdalla (tai minusta tuntuu, että ne huutelee koko ajan) paikkoja, jonne kyseinen auto on menossa. Joskus vaikuttaa siltä, että pojat kilpailevat matkustajista. Helpointa on mennä kyytiin päätepysäkiltä, jolloin kysellään, mikä auto on menossa haluamaan paikkaan. Olemme ottaneet tavaksi vielä varmistaa joltakin matkustajalta, onko auto tosiaan menossa sinne, minne mekin. Rahastajapoika päästää matkustajat kyytiin, hyppää itse viimeisenä ja jää seisomaan ovensuuhun, laittaa liukuoven kiinni vauhdista (jos laittaa) ja yleensä puoli kroppaa roikkuu ikkunasta pihalla. Matkalippurahoja poika pitelee toisessa kädessä, joka yleensä heiluu ihmisiä ohjaillessa. Penkit ovat 1,5 hlön tai 2hlön levyisiä. Kapeammalle mahtuu kaksi, leveämmälle kolme. Kyytiin mahtuu ainakin 25hlöä. Matkan hinta riippuu matkan pituudesta alkaen 15npr.
Seuraavaksi tulevat bussit, joissa on nepalinkielinen teksti ja ovat eri värisiä. Sisäänheittäjät huutelevat vähän vähemmän kuin Hiaceissa, mutta samalla tavalla hakataan auton kylkiä ja matkustajat hyppää kyytiin ja pois yleensä vauhdissa. Hinta riippuu matkasta, yleensä olemme maksaneet 15npr. Kyytiläisiä otetaan tietysti niin paljon kuin mahtuu ja vähän enemmän. Onneksi harvoin tarvitsee käyttää.
Helpoimpia on ehkäpä isot bussit, joissa lukee latinalaisilla kirjaimilla "SAJHA YATAYAT". Työmatka taittuu näillä ja hinta on 15 tai 20npr, riippuen siitä, onko rahastaja pistänyt merkille meidän kyytiinnousun. Jos ei, rahastaja olettaa meidän olevan turisteja ja viettävän aikaa Thamelissa, joka on työmatkan puolivälissä. Riippuen bussista, penkkejä on 2+2 tai 2+3 paikkaa rinnakkain (ja se paikka on 75-80% meikäläisesn koosta). Sisäänheittäjällä on joskus vihreä liivi, jiskus ei. Joskus hän on melko vähä-ääninen, joskus ääntä lähtee kuin Hiacen sisäänheittäjältä. Yleensä päästään istumaan ainakin jossain vaiheessa, porukkaa saa näihinkin ahdettua ihan kunnolla. Tarvittaessa sisäänheittäjä viittoo ja huutaa ulkona, kenen pitää käytävällä tiivistää. Sanoisinko kaikkein miellyttävimmäksi ja helpoimmaksi kulkuvälineeksi.
Meitä länkkäreitä kohdellaan busseissa hyvin, jopa liian hyvin. Iäkäs nepalilainen on paljon enemmän istumapaikan tarpeessa kuin väsynyt blondi. Ainoa fiba kävi, kun menimme ison vihreän bussin sijaan pieneen ja matka jäi kesken. Ehkei ovipoika ymmärtänyt minun lausumana, mikä paikka on "Jawalakhel" ja kiireessä viittoi vain kyytiin.
Taksit lasketaan kenties myös julkiseksi liikenteeksi. Autoja putsataan pölyhuiskilla ja -räteillä. Autot ovat pieniä, mutta silti niihin mahtuu tarvittaessa kuusi henkilöä. Matkatavarat voi heittää katolle (tai peräkonttiin). Kuskit ottaisivat mielellään kaksi blondia kyytiin ja veisi heidät Thameliin (kaikkein länsimaisin kaupunginosa Kathmandussa ja myös turisteja ohjataan helposti sinne). Hetkittäin tekisi mieli kantaa kylttiä, jossa lukee: "Yes, I'm blond, but not going to Thamel or taking your taxi!"
Kommentit
Lähetä kommentti