Miten löydät perille? - kaupunkisuunnistusta ja julkista liikennettä
Miten löydät Kathmandusta jonkun tietyn paikan?
Nepal on maa, josta googlemaps ei tiedä läheskään kaikkea. Olisi helppoa, jos joku kertoisi paikan näyttämällä sen kartasta, mutta se ei mene koskaan niin. Karttaan merkitty tie voi olla umpitie, eikä googlen kertomassa paikassa ole se, mikä siellä pitäisi olla. Kauppojen omilla nettisivuillakin on usein vanhentunutta tietoa. Kerran yritimme kaksi tuntia etsiä yhtä putiikkia, löysimme kyltin, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Kyltin osoittamassa suunnassa oli lukittu portti.
Google ei tunne Kathmandun julkisen liikenteen aikatauluja - jos tuntee kukaan muukaan. Katson monesti reitin kotona, mutta kaiken tiedon päästäksemme perille, kysymme Sailolta. Karttasovellus näyttää meidän sijainnin, jonka perusteella tarkistan, onko suunta oikea.
Meille kerrottiin, että naistenpäivänä on kulkue ja tapahtuma paikassa "Jorpati chowk". Vasta perille minulle selvisi, että chowk=alue ja tuo alue on kaupunginosa, jonka rajoja emme tunne. Miten etsit ja löydät joltakin alueelta tapahtuman, jonka suuruudesta ei ole mitään hajua? Emme koskaan löytäneet ketään, joka olisi tiennyt oikean paikan. Menimme, minä, Kata ja Kerstin, Buodhanathin stupalle rauhottumaan.
Jonkun paikan nimi tai bussipysäkki ei siis ole kovin tarkka tapaamispaikka. Esim Ratnaparkissa on määrittelystä riippuen 3-10 bussipysäkkiä. Sen lisäksi on vielä bussiasema, jonka ohi olemme menneet joka päivä, mutta emme tienneet sitä bussiasemaksi: busseja vierivieressä, missään ei ole pienintäkään merkkiä laitureista, joista matkustajat pääsisivät turvallisesti hyppäämään bussiin. Ihmisiä ja busseja tulee ulos yhtä sekavasti kuin nepalilainen liikenne ylipäätään.
Eräänä aamuna olimme sopineet tapaamisen Kerstinin kanssa Ratnaparkissa, koska bussi Sankhuun lähtisi sieltä. Ensinnäkin me olimme värässä paikassa ja tiesin sen oikeastaan hyvin pian. Kerstin oli ison puiston toisella puolella, väärässä paikassa hänkin, vaikka luulimme hänen olevan oikeassa paikassa. Menimme paikkaan, jonka luulimme olevan oikea paikka, mutta Kerstiniä ei näkynyt. Ennen kuin lähdimme häntä etsimään, kysyimme, lähteekö kyseisiltä pysäkeiltä bussi Sankhuun? Ei lähtenyt ja mies lähti neuvomaan meitä bussiasemalle. No, vielä oli Kerstin hukassa, mutta se olikin enää loppuhuipentuma ja huojennus: Kerstin oli vain kadun toisella puolella, vähän turhan kaukana bussiasemasta. Loppu hyvin kaikki hyvin, kaiken etsimiseen meni reilu puoli tuntia.
Kuva Ratna Parkista, pysäkeiltä, joita yleensä käytämme. Tämä ei kuitenkaan ole bussiasema.
Miten löydät oikean bussin?
Tavallisesti se menee niin, että menet tietävän ja/tai kielitaitoisen ihmisen luokse sanot paikan nimen, jonne olet menossa. Esim. "Bhaktapur?" Tai "Jawalakhel?" Yleensä olemme kyselleet 3-5 tyypiltä, kunnes olemme olleet oikeassa bussissa. Varmistukseksi olemme kysyneet joltakin matkustajalta vielä saman kysymyksen, koska kerran meidät vain otettiin kyytiin kuuntelematta, mihin olimme menossa.
Joskus käy niin, että meidän hosteilla on väärää/vanhentunutta tietoa tai olemme totaalisesti väärässä paikassa. Tai vastaaja ei tiedä: kerran seilasimme tuktukien ta bussien väliä muutaman kerran ennen kuin olimme oikean kulkuneuvon kohdalla.
Olimme menossa vierailulle erääseen kouluun ja olimme sopineet koulun johtajan kanssa tapaamispaikaksi "Dallu bridge" eli nepaliksi "Dallu pul". Ensimmäinen ihminen opasti meidät Lagalkelin bussiasemalla sinne, mistä lähtee Hiaceja ja isoja busseja. Siellä taas ei kukaan tiennyt paikkaa, kunnes joku englanninkielen taitoinen alkoi selvittämään asiaa meidän puolesta. Lopulta meidät ohjattiin samoille huudeille, missä ensimmäisen kerran kysyimme neuvoa. Istuimme Hiacen sijasta tuktukin kyytiin, joka vei meidät sinne minne pitikin.
Toinen tapaus oli työkeikka Dharmasthalissa (tarkempi selostus työstä tässä blogitekstissä). Olimme saaneet monenlaisia ohjeita ja menimme itsevarmoina Ratnaparkin bussiasemalle, mukana lappu, johon oli kirjoitettu paikan nimi nepalilaisilla kirjaimilla. Tuntui ettei kukaan tiennyt bussista tai paikasta mitään. Moni osoitti sormella bussiryppään perukoille, siellä jossakin joku sanoi, ettei se lähde täältä. Yksi sanoi, että sinne menee micro-bussi, Sailo ja WHR:n tyyppi sanoivat että iso bussi. Arviolta vartin verran palloilimme bussiasemalla edes takaisin. Parhaimmillaan meidän ympärillä oli noin 15 miestä, jotka kuuntelivat ja ihmettelivät, minne olemme menossa? (Kaksi kurttaan pukeutunutta blondia reput selässä!) Viimeinen mahdollisuus oli, että etsimme jonkun englanninkielen taitoisen, soitimme WHR:n numeroon ja pyysimme heitä keskustelemaan, mihin meidän pitäisi mennä. Hän osasi auttaa, mutta puhui edelleen väärän kokoisesta bussista. Oikealla bussipysäkillä hengailimme vielä hetken ja kyselimme jokaiselta pysäkille ajavalta bussilta, että "Dharmasthali?" - ja kyllähän se sieltä lopulta tuli!! Ja pääsimme Dharmasthaliin! Toisellakin kerralla oli ongelmia, mutta pienempiä: Dharmasthalin bussi ajoikin eri puolelta kukkulaa.
Vaaleana länsimaalaisena ei missään tapauksessa kannata sanoa nimiä "Thamel", "Chitwan", "Bhaktapur" tai mitään muutakaan hyvin tunnettua paikkaa, ellet ole menossa juuri ja tismalleen sinne. Vaikka olisikin menossa johonkin siihen lähelle, kyseisten paikkojen nimen kuuleminen aiheuttaa sen, että kuulija kuulee vain sen ja uskoo sinun haluavan juuri sinne - Thameliin tai Bhaktapuriin. Kathmandussa paikalliset olettavat länkkärin haluavan aina vain Thameliin, eikä mihinkään muualle. (Kai sieltä Thamelista pitää joskus poiskin lähteä?)
Jossain vaiheessa oleskelua minusta alkoi tuntua, että moni kaduilla liikuskeleva jo tunnistaa meidät ja tietää, että asumme jossain päin Jawalakhelia. :D
Entäpä miten löydät oikean paikan, kun olet päässyt bussista pois? Jos kyse on yleisesti tunnetusta paikasta kuten temppelistä tai stupasta tai puistosta, sen ihmiset yleensä osaavat neuvoa. Mutta kun piti löytää yksi single women group, on paras ottaa kännykkä käteen ja etsiä englannin kielen taitoinen ihminen. Kärsivällisyyttä tarvitaan ja sitä koetellaan, mutta tähän mennessä olemme luovuttaneet vain kerran. (Kts. Ensimmäinen kappale)
Nepal on maa, josta googlemaps ei tiedä läheskään kaikkea. Olisi helppoa, jos joku kertoisi paikan näyttämällä sen kartasta, mutta se ei mene koskaan niin. Karttaan merkitty tie voi olla umpitie, eikä googlen kertomassa paikassa ole se, mikä siellä pitäisi olla. Kauppojen omilla nettisivuillakin on usein vanhentunutta tietoa. Kerran yritimme kaksi tuntia etsiä yhtä putiikkia, löysimme kyltin, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Kyltin osoittamassa suunnassa oli lukittu portti.
Google ei tunne Kathmandun julkisen liikenteen aikatauluja - jos tuntee kukaan muukaan. Katson monesti reitin kotona, mutta kaiken tiedon päästäksemme perille, kysymme Sailolta. Karttasovellus näyttää meidän sijainnin, jonka perusteella tarkistan, onko suunta oikea.
Meille kerrottiin, että naistenpäivänä on kulkue ja tapahtuma paikassa "Jorpati chowk". Vasta perille minulle selvisi, että chowk=alue ja tuo alue on kaupunginosa, jonka rajoja emme tunne. Miten etsit ja löydät joltakin alueelta tapahtuman, jonka suuruudesta ei ole mitään hajua? Emme koskaan löytäneet ketään, joka olisi tiennyt oikean paikan. Menimme, minä, Kata ja Kerstin, Buodhanathin stupalle rauhottumaan.
Jonkun paikan nimi tai bussipysäkki ei siis ole kovin tarkka tapaamispaikka. Esim Ratnaparkissa on määrittelystä riippuen 3-10 bussipysäkkiä. Sen lisäksi on vielä bussiasema, jonka ohi olemme menneet joka päivä, mutta emme tienneet sitä bussiasemaksi: busseja vierivieressä, missään ei ole pienintäkään merkkiä laitureista, joista matkustajat pääsisivät turvallisesti hyppäämään bussiin. Ihmisiä ja busseja tulee ulos yhtä sekavasti kuin nepalilainen liikenne ylipäätään.
Eräänä aamuna olimme sopineet tapaamisen Kerstinin kanssa Ratnaparkissa, koska bussi Sankhuun lähtisi sieltä. Ensinnäkin me olimme värässä paikassa ja tiesin sen oikeastaan hyvin pian. Kerstin oli ison puiston toisella puolella, väärässä paikassa hänkin, vaikka luulimme hänen olevan oikeassa paikassa. Menimme paikkaan, jonka luulimme olevan oikea paikka, mutta Kerstiniä ei näkynyt. Ennen kuin lähdimme häntä etsimään, kysyimme, lähteekö kyseisiltä pysäkeiltä bussi Sankhuun? Ei lähtenyt ja mies lähti neuvomaan meitä bussiasemalle. No, vielä oli Kerstin hukassa, mutta se olikin enää loppuhuipentuma ja huojennus: Kerstin oli vain kadun toisella puolella, vähän turhan kaukana bussiasemasta. Loppu hyvin kaikki hyvin, kaiken etsimiseen meni reilu puoli tuntia.
Kuva Ratna Parkista, pysäkeiltä, joita yleensä käytämme. Tämä ei kuitenkaan ole bussiasema.
Miten löydät oikean bussin?
Tavallisesti se menee niin, että menet tietävän ja/tai kielitaitoisen ihmisen luokse sanot paikan nimen, jonne olet menossa. Esim. "Bhaktapur?" Tai "Jawalakhel?" Yleensä olemme kyselleet 3-5 tyypiltä, kunnes olemme olleet oikeassa bussissa. Varmistukseksi olemme kysyneet joltakin matkustajalta vielä saman kysymyksen, koska kerran meidät vain otettiin kyytiin kuuntelematta, mihin olimme menossa.
Joskus käy niin, että meidän hosteilla on väärää/vanhentunutta tietoa tai olemme totaalisesti väärässä paikassa. Tai vastaaja ei tiedä: kerran seilasimme tuktukien ta bussien väliä muutaman kerran ennen kuin olimme oikean kulkuneuvon kohdalla.
Olimme menossa vierailulle erääseen kouluun ja olimme sopineet koulun johtajan kanssa tapaamispaikaksi "Dallu bridge" eli nepaliksi "Dallu pul". Ensimmäinen ihminen opasti meidät Lagalkelin bussiasemalla sinne, mistä lähtee Hiaceja ja isoja busseja. Siellä taas ei kukaan tiennyt paikkaa, kunnes joku englanninkielen taitoinen alkoi selvittämään asiaa meidän puolesta. Lopulta meidät ohjattiin samoille huudeille, missä ensimmäisen kerran kysyimme neuvoa. Istuimme Hiacen sijasta tuktukin kyytiin, joka vei meidät sinne minne pitikin.
Toinen tapaus oli työkeikka Dharmasthalissa (tarkempi selostus työstä tässä blogitekstissä). Olimme saaneet monenlaisia ohjeita ja menimme itsevarmoina Ratnaparkin bussiasemalle, mukana lappu, johon oli kirjoitettu paikan nimi nepalilaisilla kirjaimilla. Tuntui ettei kukaan tiennyt bussista tai paikasta mitään. Moni osoitti sormella bussiryppään perukoille, siellä jossakin joku sanoi, ettei se lähde täältä. Yksi sanoi, että sinne menee micro-bussi, Sailo ja WHR:n tyyppi sanoivat että iso bussi. Arviolta vartin verran palloilimme bussiasemalla edes takaisin. Parhaimmillaan meidän ympärillä oli noin 15 miestä, jotka kuuntelivat ja ihmettelivät, minne olemme menossa? (Kaksi kurttaan pukeutunutta blondia reput selässä!) Viimeinen mahdollisuus oli, että etsimme jonkun englanninkielen taitoisen, soitimme WHR:n numeroon ja pyysimme heitä keskustelemaan, mihin meidän pitäisi mennä. Hän osasi auttaa, mutta puhui edelleen väärän kokoisesta bussista. Oikealla bussipysäkillä hengailimme vielä hetken ja kyselimme jokaiselta pysäkille ajavalta bussilta, että "Dharmasthali?" - ja kyllähän se sieltä lopulta tuli!! Ja pääsimme Dharmasthaliin! Toisellakin kerralla oli ongelmia, mutta pienempiä: Dharmasthalin bussi ajoikin eri puolelta kukkulaa.
Vaaleana länsimaalaisena ei missään tapauksessa kannata sanoa nimiä "Thamel", "Chitwan", "Bhaktapur" tai mitään muutakaan hyvin tunnettua paikkaa, ellet ole menossa juuri ja tismalleen sinne. Vaikka olisikin menossa johonkin siihen lähelle, kyseisten paikkojen nimen kuuleminen aiheuttaa sen, että kuulija kuulee vain sen ja uskoo sinun haluavan juuri sinne - Thameliin tai Bhaktapuriin. Kathmandussa paikalliset olettavat länkkärin haluavan aina vain Thameliin, eikä mihinkään muualle. (Kai sieltä Thamelista pitää joskus poiskin lähteä?)
Jossain vaiheessa oleskelua minusta alkoi tuntua, että moni kaduilla liikuskeleva jo tunnistaa meidät ja tietää, että asumme jossain päin Jawalakhelia. :D
Entäpä miten löydät oikean paikan, kun olet päässyt bussista pois? Jos kyse on yleisesti tunnetusta paikasta kuten temppelistä tai stupasta tai puistosta, sen ihmiset yleensä osaavat neuvoa. Mutta kun piti löytää yksi single women group, on paras ottaa kännykkä käteen ja etsiä englannin kielen taitoinen ihminen. Kärsivällisyyttä tarvitaan ja sitä koetellaan, mutta tähän mennessä olemme luovuttaneet vain kerran. (Kts. Ensimmäinen kappale)
Kommentit
Lähetä kommentti