Mitä reppuun tarvitsee? Paljonko retki maksaa? - Poonhill trekin järjestelyt ja kustannukset
Jos metsään haluat mennä nyt, niin mene!
Ei, ei se ihan niin helposti kaikkialla käy. Nepalin luonto, erityisesti Himalajalla on haasteellista. Toisekseen monet vaellusreitit kulkevat kansallispuistojen alueella, jonne tarvitaan erillinen lupa. Trekkaaminen alkoi siis siitä, että menimme Turism Department -nimiseen paikkaan hakemaan TIMS-korttia ja ACA-permitin. (TIMS=Trekkers Information Management System, ACA=Annapurna Conservation Area)
Niitä varten menimme rakennuksen ison hallin läpi ja kysyimme tietysti neuvoa, mistä voi hakea ACAn. Meidät ohjattiin yhdestä avoimesta ovesta sisään, menimme huoneen läpi toiseen halliin. Tupa oli jokseenkin täynnä lomakkeita täyttäviä tai odottavia länkkäreitä, jotka näyttivätkin siltä, että kohta vuoristo kutsuu. Jostain ongimme käsiimme lomakkeet. Niitä täyttäessä hoksattiin, että hakemukset tulisi jättää kello kolmeen mennessä. Kello oli vartin yli. Täytimme lomakkeet nopeasti ja veimme ne tiskille, kahden passikuvan kera. Emme muistaneet oppaan nimeä ja Kata sanoi, ettei meillä ole opasta. Sekin oli ok. Jäimme odottamaan, kunnes meitä huudettaisi nimeltä. "Riina and Katariina" kutsuttiin tiskille ja maksoin omastani vain 2260NPR ja ihmettelin, että niinkö halpa, mutta ihmettelin myös, että missäs se TIMS on??
Se haetaan viereisestä huoneesta. Tämä prosessi oli hieman nopeampi, koska jonoa oli vähemmän. Sinnekin piti laittaa kaksi passikuvaa. TIMS maksoi 2000NPR. Näillä kahdella dokumentilla Nepalin viranomaiset haluavat valvoa trekkituristien turvallisuutta, eikä tämä valvonta ole turhaa. Jos joku turisti katoaa, näiden dokumenttien perusteella voidaan ainakin aloittaa etsinnät tietyltä alueelta. Se, että joku turisti on kadonnut, ei ole tavatonta. Ryöstöjä ja murhia ja rotkoon tippumisia sattuu, mutta en tarkkaan tiedä kuinka usein. Meidän Pokharan aikana näin yhden katoamisilmoituksen.
TIMS sisältää informaatiota trekkaamisesta. En ole vieläkään lukenut sitä kovin tarkkaan.
Neljän päivän trekillä minulla oli mukana:
- vaelluskengät (olin kiitollinen niistä, vaikka näin huomattavasti kevyempiä ja coolimpiakin jalkineita)
- urheilutrikoot ja urheilupaita, pitkälahkeinen ja lyhythihainen
- kaksi puuvillapaitaa, lyhyillä ja pitkillä hihoilla (pitkähihaista käytin aamulla ennen ilman lämpenemistä, lyhythihaisen vaihdoin päälle suihkun jälkeen)
- lämpökerrasto (öitä varten)
- kahdet sukat, villaiset ja vaellukseen sopivat (yksi kappale meni viimeisenä yönä myrskytuulen mukana)
- retkipyyhe (nyrkin kokoiseen tilaan menevä, hädin tuskin sain itseni kuivattua siihen)
- juomapullo 6,5dl, lifestraw-suodattimella (olisin voinut hyödyntää sitä enemmänkin)
- täysi litran vesipullo (johon täytin suodatettua vettä majataloista, vesi oli maksullista)
- evästä: pussillinen trekkers-granola-myslityyppistä snacksiä, trekkers fuel-patukoita 1/päivä, suklaata, kuivattuja papaijanpaloja (vähän jäi yli)
- silkkinen makuupussin sisäpussi (hygieniasyistä nukuin siinä joka yö)
- makuupussi, +12 comfort (olisin pärjännyt ilmankin)
- kuoritakki ja -housut (sateen varalta, mutta oli hyvät myös iltaisin ja auringon nousun aikaan)
- hellehattu (koska äiti sanoi ja hyvä että sanoi: blondi palaa herkästi)
- aurinkorasvapuikko (Himalajallakin paistaa aurinko)
- kännykkä (oli pois päältä melkein koko ajan)
- järjestelmäkamera (en luovuttanut sitä kenellekään toiselle edes äärimmäisessä hädässä)
- varavirtalähde x2 (mikä olisi ikävämpää kuin tyhjä kameran akku kesken trekin)
- laturi (jos ei varavirtakaan riitä ja jos jossain sattuu saamaan lisävirtaa)
- pala saippuaa
- tukku nepalin rupioita (maksuvälineeksi käy vain käteinen)
OLISIN tarvinnut kävelysauvan, mutta onneksi oli kiltti pappa, joka lainasi minulle toista sauvaansa! Ensi kerralla otan ainakin yhden.
Varustus oli sopiva, vaikka olisi ollut mukava kietoa itsensä lämpimiin vaatteisiin (pipo, hanskat, ja fleece tai untuvatakki) auringonnousua odotellessa. Milloinkaan muullon niitä ei olisi tarvinnut.
Paljonko maksoi
- TIMS: 2000NPR
- ACA: 2260NPR
- opas: 20$ per päivä = 40$/hlö neljältä päivältä kahdestaan
- kyyti trekille (taksi): 2500NPR/2=1250NPR
- kyyti pois (bussi, myös oppaan matka maksettiin): á 400NPR = 600NPR/trekkaaja
- majoitukset: 250NPR + 350NPR + 200NPR = 800NPR
- eväät:705NPR
- ruuat yhteensä: 8025NPR
- muu sälä: 1070NPR (mm. oppaalle tarjottu ateria ja paketti luomuteetä majatalon teefarmilta)
Yhteensä: ~171€ (riippuen millä muuntokurssilla laskee)
Pakettimatkaa tarjottiin 245$ per henkilö eli noin 212€. Tuohon hintaan olisi sisältynyt TIMSin ja ACAn hakeminen, opas, kuljetukset, majoitukset ja ruuat. Matkamuistot sun muut olisi kuitenkin pitänyt maksaa itse. Kantajaa emme edes harkinneet, joten niiden hintoja en edes tiedä.
Jos matkoja kyselee Suomesta, niihin yleensä sisältyy päivän kiertoajelu Kathmandussa ja Pokharassa sekä matkat noiden kaupunkien välillä. Meille ne eivät sopineet alkuunkaan, eikä kyllä mikään muukaan valmismatka. Omatoimisuudessa, vaikkakin oppaan ohjaamassa, oli omaa joustovaraa ja hetkessä elämistä. En ottaisi pakettia ensi kerrallakaan. Ja ensi kerta vielä tulee! Ole silloin yhteyksissä, jos mielit mukaan. :)
Jos et vielä lukenut kokemuksia trekiltä, lue seuraavat postaukset:
Ei, ei se ihan niin helposti kaikkialla käy. Nepalin luonto, erityisesti Himalajalla on haasteellista. Toisekseen monet vaellusreitit kulkevat kansallispuistojen alueella, jonne tarvitaan erillinen lupa. Trekkaaminen alkoi siis siitä, että menimme Turism Department -nimiseen paikkaan hakemaan TIMS-korttia ja ACA-permitin. (TIMS=Trekkers Information Management System, ACA=Annapurna Conservation Area)
Niitä varten menimme rakennuksen ison hallin läpi ja kysyimme tietysti neuvoa, mistä voi hakea ACAn. Meidät ohjattiin yhdestä avoimesta ovesta sisään, menimme huoneen läpi toiseen halliin. Tupa oli jokseenkin täynnä lomakkeita täyttäviä tai odottavia länkkäreitä, jotka näyttivätkin siltä, että kohta vuoristo kutsuu. Jostain ongimme käsiimme lomakkeet. Niitä täyttäessä hoksattiin, että hakemukset tulisi jättää kello kolmeen mennessä. Kello oli vartin yli. Täytimme lomakkeet nopeasti ja veimme ne tiskille, kahden passikuvan kera. Emme muistaneet oppaan nimeä ja Kata sanoi, ettei meillä ole opasta. Sekin oli ok. Jäimme odottamaan, kunnes meitä huudettaisi nimeltä. "Riina and Katariina" kutsuttiin tiskille ja maksoin omastani vain 2260NPR ja ihmettelin, että niinkö halpa, mutta ihmettelin myös, että missäs se TIMS on??
Se haetaan viereisestä huoneesta. Tämä prosessi oli hieman nopeampi, koska jonoa oli vähemmän. Sinnekin piti laittaa kaksi passikuvaa. TIMS maksoi 2000NPR. Näillä kahdella dokumentilla Nepalin viranomaiset haluavat valvoa trekkituristien turvallisuutta, eikä tämä valvonta ole turhaa. Jos joku turisti katoaa, näiden dokumenttien perusteella voidaan ainakin aloittaa etsinnät tietyltä alueelta. Se, että joku turisti on kadonnut, ei ole tavatonta. Ryöstöjä ja murhia ja rotkoon tippumisia sattuu, mutta en tarkkaan tiedä kuinka usein. Meidän Pokharan aikana näin yhden katoamisilmoituksen.
Neljän päivän trekillä minulla oli mukana:
- vaelluskengät (olin kiitollinen niistä, vaikka näin huomattavasti kevyempiä ja coolimpiakin jalkineita)
- urheilutrikoot ja urheilupaita, pitkälahkeinen ja lyhythihainen
- kaksi puuvillapaitaa, lyhyillä ja pitkillä hihoilla (pitkähihaista käytin aamulla ennen ilman lämpenemistä, lyhythihaisen vaihdoin päälle suihkun jälkeen)
- lämpökerrasto (öitä varten)
- kahdet sukat, villaiset ja vaellukseen sopivat (yksi kappale meni viimeisenä yönä myrskytuulen mukana)
- retkipyyhe (nyrkin kokoiseen tilaan menevä, hädin tuskin sain itseni kuivattua siihen)
- juomapullo 6,5dl, lifestraw-suodattimella (olisin voinut hyödyntää sitä enemmänkin)
- täysi litran vesipullo (johon täytin suodatettua vettä majataloista, vesi oli maksullista)
- evästä: pussillinen trekkers-granola-myslityyppistä snacksiä, trekkers fuel-patukoita 1/päivä, suklaata, kuivattuja papaijanpaloja (vähän jäi yli)
- silkkinen makuupussin sisäpussi (hygieniasyistä nukuin siinä joka yö)
- makuupussi, +12 comfort (olisin pärjännyt ilmankin)
- kuoritakki ja -housut (sateen varalta, mutta oli hyvät myös iltaisin ja auringon nousun aikaan)
- hellehattu (koska äiti sanoi ja hyvä että sanoi: blondi palaa herkästi)
- aurinkorasvapuikko (Himalajallakin paistaa aurinko)
- kännykkä (oli pois päältä melkein koko ajan)
- järjestelmäkamera (en luovuttanut sitä kenellekään toiselle edes äärimmäisessä hädässä)
- varavirtalähde x2 (mikä olisi ikävämpää kuin tyhjä kameran akku kesken trekin)
- laturi (jos ei varavirtakaan riitä ja jos jossain sattuu saamaan lisävirtaa)
- pala saippuaa
- tukku nepalin rupioita (maksuvälineeksi käy vain käteinen)
Varustus oli sopiva, vaikka olisi ollut mukava kietoa itsensä lämpimiin vaatteisiin (pipo, hanskat, ja fleece tai untuvatakki) auringonnousua odotellessa. Milloinkaan muullon niitä ei olisi tarvinnut.
Paljonko maksoi
- TIMS: 2000NPR
- ACA: 2260NPR
- opas: 20$ per päivä = 40$/hlö neljältä päivältä kahdestaan
- kyyti trekille (taksi): 2500NPR/2=1250NPR
- kyyti pois (bussi, myös oppaan matka maksettiin): á 400NPR = 600NPR/trekkaaja
- majoitukset: 250NPR + 350NPR + 200NPR = 800NPR
- eväät:705NPR
- ruuat yhteensä: 8025NPR
- muu sälä: 1070NPR (mm. oppaalle tarjottu ateria ja paketti luomuteetä majatalon teefarmilta)
Yhteensä: ~171€ (riippuen millä muuntokurssilla laskee)
Pakettimatkaa tarjottiin 245$ per henkilö eli noin 212€. Tuohon hintaan olisi sisältynyt TIMSin ja ACAn hakeminen, opas, kuljetukset, majoitukset ja ruuat. Matkamuistot sun muut olisi kuitenkin pitänyt maksaa itse. Kantajaa emme edes harkinneet, joten niiden hintoja en edes tiedä.
Jos matkoja kyselee Suomesta, niihin yleensä sisältyy päivän kiertoajelu Kathmandussa ja Pokharassa sekä matkat noiden kaupunkien välillä. Meille ne eivät sopineet alkuunkaan, eikä kyllä mikään muukaan valmismatka. Omatoimisuudessa, vaikkakin oppaan ohjaamassa, oli omaa joustovaraa ja hetkessä elämistä. En ottaisi pakettia ensi kerrallakaan. Ja ensi kerta vielä tulee! Ole silloin yhteyksissä, jos mielit mukaan. :)
Jos et vielä lukenut kokemuksia trekiltä, lue seuraavat postaukset:
Kommentit
Lähetä kommentti