Mitä ihmettä? Miksi?

Nepalin lippuMiksi rauhaa, rakkautta ja hiljaisuutta rakastava, keski-ikää lähestyvä suomalaisnainen lähtee yhteen maailman köyhimpään maahan, Nepaliin? Maan pääkaupunki, Kathmandu on yksi maailman saastuneimmista kaupungeista. Miksi lähden? Kysyn sitä itsekin. Tämä blogi antanee siihen vastauksen, mutta vasta myöhemmin.

Lähden Nepaliin suorittamaan sosionomiopintojen kolmatta harjoittelua. Alustavien suunnitelmien mukaan yhteistyöorganisaatio on Women for Human Rights, jonka toimialueena on koko Nepal. Se tukee ja auttaa leskinaisia sekä heidän oikeuksien toteutumista. WHR:lle opiskelijaharjoittelijat ovat kuten vapaaehtoistyöntekijät, joten he haluavat vielä itse haastatella minua. Päätös pääsystä voi olla myös hylkäävä ja jos on, niin Diakin opettajalla lienee joku plan B. Toistaiseksi luotan plan A:han ja jaksan myös toivoa, ettei ihan koko aikaa tarvitsisi hengittää Kathmandun hengityskelvotonta ilmaa. Pakkaan mukaan myös vaellusvarusteet eli haistelen toivon mukaan vähän korkeatasoisempaakin ilmaa.

Nyt kun matkaan on enää reilut kolme kuukautta, on aika ryhtyä niinsanotusti tuumasta toimeen. Ensimmäiseksi jätän runoblogini tauolle (itse asiassa se on huomaamatta jo jäänytkin) mutta itse blogia en tule poistamaan. Tässä blogissa voit seurata matkan valmisteluja ja kulkua. Myöhemmin jää nähtäväksi, tukkiiko kaupungin saasteet runosuonen ja avaako Himalajan vuoristoilma sen uudelleen?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä reppuun tarvitsee? Paljonko retki maksaa? - Poonhill trekin järjestelyt ja kustannukset

Kuva
Jos metsään haluat mennä nyt, niin mene!   Ei, ei se ihan niin helposti kaikkialla käy. Nepalin luonto, erityisesti Himalajalla on haasteellista. Toisekseen monet vaellusreitit kulkevat kansallispuistojen alueella, jonne tarvitaan erillinen lupa. Trekkaaminen alkoi siis siitä, että menimme Turism Department -nimiseen paikkaan hakemaan TIMS-korttia ja ACA-permitin. (TIMS=Trekkers Information Management System, ACA=Annapurna Conservation Area) Niitä varten menimme rakennuksen ison hallin läpi ja kysyimme tietysti neuvoa, mistä voi hakea ACAn. Meidät ohjattiin yhdestä avoimesta ovesta sisään, menimme huoneen läpi toiseen halliin. Tupa oli jokseenkin täynnä lomakkeita täyttäviä tai odottavia länkkäreitä, jotka näyttivätkin siltä, että kohta vuoristo kutsuu. Jostain ongimme käsiimme lomakkeet. Niitä täyttäessä hoksattiin, että hakemukset tulisi jättää kello kolmeen mennessä. Kello oli vartin yli. Täytimme lomakkeet nopeasti ja veimme ne tiskille, kahden passikuvan kera. Emme muista
Lue lisää

Julkinen liikenne Kathmandussa

Kuva
Liikenne täällä on kauniisti sanottuna aika villiä, mukaan lukien julkinen liikenne. Töötti pojhjassa menee kaikki. Kulkuvälineitä on monenlaisia, yhteistä niille on, että porukkaa tulee niin paljon kuin mahtuu ja matka maksetaan (yleensä) kyydistä poistuessa. Pienin on kolmipyöräinen mopoauto, josta käytämme nimeä "tuktuk". Tuktuk kulkee akulla ja on siksi ekologinen vaihtoehto. Kyytiin hypätään peräpään oviaukosta - ovea siinä ei ole. Sisään mahtuu tiiviisti 8hlöä + koppiin kuski ja yksi matkustaja. Täyteen ahdettuna siihen menee ehkä 15hlöä. Matkustusmukavuutta takakopissa ei ole, eikä sieltä nää edes maisemia. Pää ja koko kroppa hakkaa rautaputkiin ja mihin lie. Kyytiin ja pois päästäkseen pitää taittaa itsensä kaksinkerroin ja varoa lyömästä päätä kattoon. Jos haluaa jäädä pois, pitää hakata kattoon niin, että kuski kuulee. Kyyti maksetaan kuskille matkan jälkeen. Sisäänheittäjää ei ole, mutta ehkä auton etumuksessa olevat hieroglyfit kertovat, minkä kautta kyseinen tu
Lue lisää

Projektin lopetus ja lahjoitetut kamerat

Kuva
Se, että saamme käyttöön yhdeksän kameraa kaapeleineen, on haasteellisempi juttu kuin uskoisi. Lähtökohtaisesti piti luottaa siihen, että kamerat toimii ja kaikki tarvittavat kaapelit ovat mukana ja muistikortit tyhjennettyjä. Näin ei kaikkien kohdalla ollut. Yksi ei toiminut, toisessa ei ole kaapelia kuvien siirtoa varten, kolmas oli täynnä jonkun meille tuntemattoman henkilön vanhojenpäiväkuvia. Neljäs oli muuten vain hankala käyttää ja joku oli vahingossa onnistunut saamaan panorama-asetuksen päälle - mutta kuvien poistaminen oli hankalaa. Säädöistä huolimatta saimme kuvien tulostuksenkin hoidettua kunnialla. Tulostetut kuvat ja lahjoitetut kamerat saatiin toimitettua noin kaksi viikkoa ennen lähtöä. Dharmasthalin keikka oli lyhyt, vähäeleinen ja vaatimaton. Sunakothissa pitkä, muodollinen ja osittain ihan hauskakin. Dharmasthalin ryhmänvetäjä ja hänen tulkkina toiminut poikansa olivat melko kiireisiä ja siksi luovutus oli nopea. Paikalla oli lisäksi vain yksi ryhmän naisista. L
Lue lisää