Se on vaarallista!

Kun vuonna 2009 muutin Latviasta takaisin Suomeen, päätin, että vielä minä lähden ulkomaille! Viime tammikuussa ajattelin, että nyt tai ei ehkä koskaan. Opiskelu tarjoaa ehkä helpoimman mahdollisuuden, eikä tässä elämäntilantees tarvitse ottaa huomioon eriäviä mielipiteitä. Valittavana olisi ollut joku Afrikan maa, Nepal tai Vietnam. Ghanasta, Gambiasta tai Keniasta ei löytynyt mielenkiintoisia organisaatioita, harjoittelusta vastaava opettaja hieman jopa innostui yhtälöstä Riina+Nepal, joten Vietnamia en lopulta edes harkinnut.

Kertoessani aikeista reaktiot vaihtelevat välillä "VAU!" ja "HULLU!" Ymmärrän molemmat. Olenhan menossa yhteen maailman köyhimmistä maista. Asiat, joista julkisesti varotellaan eivät suinkaan ole väkivalta tai omaisuusrikokset vaan jotkut ihan muut. Seuraavassa muutama tekijä, joihin on parempi varautua etukäteen.

Liikenne

Tähän astisessa elämässä olen ajatellut, että jos haluan päästä johonkin paikkaan, ensin lennän, sen jälkeen menen autolla tai junalla ja jos oikein kauas haluan, kävelen. Nepalissa asia pitää ajatella ihan uudella tavalla. Kathmanduun pääsen lentämällä kohtalaisen turvallisesti, vaikka sikäläistä lentokenttää luokitellaankin haasteelliseksi. Liikenne suurissa kaupungeissa on kaaosta ja onnettomuuksia sattuu. Liikenne on vasemmanpuoleinen - teoriassa - käytännön näen myöhemmin. Käveleminenkin on vaarallista, tien ylittäminen on vaarallista ja ilman hengittäminen on vaarallista. Eipä houkuttele lenkkeily Kathmandun kaduilla.

Paikallisille tarkoitetut bussit ovat huonokuntoisia ja täyteen ahdettuja. Turistibussit ovat vähemmän huonoja ja vähemmän täysiä. Tiet kaupunkien ulkopuolella ovat kapeita ja huonokuntoisia. Edellisillä vaihtareilla oli kulunut yli 10 tuntia alle 200 km matkaan Kathmandusta Pokharaan, jollakin toisella rutkasti pitempään ja joku bussi jäi välille. Kun kerroin lukeneeni Nepalin tieverkon huonosta kunnosta, heistä toinen kysyi: "Ai mikä tieverkko?" :O

Nepalin sisäisen lentoliikenteen turvallisuudesta kertoo se, että kaikki nepalilaiset lentoyhtiöt ovat EU:n komission mustalla listalla. Vuonna 2016 tapahtui kaksi lento-onnettomuutta maan sisäisillä lennoilla. Vuotta aiemmin Turkish Airlinesin kone suistui kiitoradalta, mutta onneksi siinä ei kukaan kuollut. No, jos kerta maantiet on vaarallisia, lentoliikenne on vaarallista, niin miten olisi junat? - Ei onnistu. Nepalissa ei ole rautateitä.

Liikut miten liikut, täytyy ottaa suurempia riskejä kuin koskaan ennen. Jos haluan turvaa ja varmuutta siitä, että henki säilyy, rakennan mökin suomalaiseen metsään ja pelkään, että sinne tulee karhu, susi, hirvi tai joku toinen hullu. Samalla kyynistyn ja katkeroidun, etten lähtenytkään maailmalle, vaikka oikeasti mieli teki.

Luonnonkatastrofit

Nepal on valtio, jonka sisäiset korkeuserot ovat maailman suurimmat. Nepalin alueella sijaitsee kahdeksan kymmenestä maailman korkeimmasta vuoresta, joista Mount Everestin (8848m) varmasti kaikki tietävät. Etelä-Nepal taas on trooppista metsää ja savannia. Pääkaupunki Kathmandu sijaitsee siinä välissä matalamman vuoriston alueella. Maa on altis erilaisille luonnonkatastrofeille, kuten maanvyörymille ja maanjäristyksille. Pienemmät maanjäristykset ovat tavallisia, ja jokaisella tulisi olla valmiina selviytymispakkaus maanjäristysten varalle. Viimeisin vakavampi maanjäristys tapahtui vuonna 2015, jonka urhien auttamiseen joku teistäkin on saattanut osallistua. Maanvyörymistä puhutaan täällä meilläpäin vähemmän, mutta niitäkin tapahtuu.

Kulkukoirat

Koirat ovat söpöjä ja juuri tätä kirjoittaessa yksi nuori yksilö nuoleskelee herkkupaloja pöydän alta. Voin silitellä sitä, koska tiedän koiran puhtaaksi. Kulkukoirat ovat asia erikseen. Ne kantavat tauteja, joista vesikauhu lienee vaarallisin. Siihen on olemassa rokote, mutta nähtäväksi jää, otanko sen. En erityisemmin pidä koirista, mutta en voi olla varma etteivätkö koirat pitäisi minusta.

Turistiripuli

Sen saa 20-60% turisteista. Oma toiminta voi jotenkin vaikuttaa siihen, saako sen vai ei. En ole hygienian suhteen kaikkein hysteerisin, mutta voisin tsempata Nepalissa. Muistan kokeneeni yhden ruokamyrkytyksen, eikä se ollut kiva. Nautin kyllä kauniina kevätiltana ravintolapäivän streetfoodista Espan puistossa, mutta seuraavasta yöstä en. Nepalissa lienee parempi pysyä tuoreessa ruuassa ja varata lääkelaukkuun tarvittavat aineet ripulin varalta.

Mitä jos?

Mitä jos jään auton alle tai tipun bussin mukana rotkoon? Jos en jää tai tipu, pureeko kulkukoira minua ja saan vesikauhun ja kuolen? Jos ei pure, niin vyörynkö maan mukana vuoren rinnettä alas tai jäänkö maanjäristyksen rikkoman talon raunioihin? Jos en koe luonnonkatastrofeja, saanko turistiripulin tai jonkun muun ikävän taudin (ja kuolen)? Jos en sairastu, tippuuko kone? Jos tippuu, niin toivottavasti vasta paluumatkalla, jotta saatte tämän blogin kautta viimeisen muiston minusta. :)