Tekstit

Miten reissu meni?

Kuva
Poistuin maasta jo tovi sitten, mutta en vielä osaa tarkkaan analysoida, mitä jäi käteen ja mitä jäi saamatta. Ajatusmaailma meni jossakin määrin uusiksi ja tottuminen takaisin länsimaiseen sivistykseen sen hyvine ja huonoine puolineen ottaa aikansa. Koska en tiedä itsekään, mitä pääni sisällä liikkuu, keskityn käytännön asioihin ja havaintoihin. (kuva Helsinki-Vantaalta 4.2. juuri ennen lähtöä) Ensiksi pari poimintaa, mikä oli erityisen tarpeellista, mikä turhaa ja mitä olisin tarvinnut. Voit verrata ennen reissua tekeminiin listoihin ( Mitä mukaan? - Erilaisia listoja ) - Adapteri oli oikeastaan turha, koska pistorasioissa oli niin paljon erilaisia reikiä, että useammin siihen sopi meidän pistoke paremmin kuin adapteri. Käytin adapteria, koska se oli ja koska töpseli pysyi usein jämäkämmin seinässä sen kanssa kuin ilman. - Gorillapod-jalustalle oli verrattain vähän käyttöä. Lahjoitin sen Thaimaassa sitä tarvitsevalle. - Korvatulpat oli ehdoton!! Enkä löytänyt paikkaa, jost

Mitä reppuun tarvitsee? Paljonko retki maksaa? - Poonhill trekin järjestelyt ja kustannukset

Kuva
Jos metsään haluat mennä nyt, niin mene!   Ei, ei se ihan niin helposti kaikkialla käy. Nepalin luonto, erityisesti Himalajalla on haasteellista. Toisekseen monet vaellusreitit kulkevat kansallispuistojen alueella, jonne tarvitaan erillinen lupa. Trekkaaminen alkoi siis siitä, että menimme Turism Department -nimiseen paikkaan hakemaan TIMS-korttia ja ACA-permitin. (TIMS=Trekkers Information Management System, ACA=Annapurna Conservation Area) Niitä varten menimme rakennuksen ison hallin läpi ja kysyimme tietysti neuvoa, mistä voi hakea ACAn. Meidät ohjattiin yhdestä avoimesta ovesta sisään, menimme huoneen läpi toiseen halliin. Tupa oli jokseenkin täynnä lomakkeita täyttäviä tai odottavia länkkäreitä, jotka näyttivätkin siltä, että kohta vuoristo kutsuu. Jostain ongimme käsiimme lomakkeet. Niitä täyttäessä hoksattiin, että hakemukset tulisi jättää kello kolmeen mennessä. Kello oli vartin yli. Täytimme lomakkeet nopeasti ja veimme ne tiskille, kahden passikuvan kera. Emme muista

Viikonloppu uudenvuodenjuhlijoiden keskellä - Nagarkot ilman vuoristonäkymää

Kuva
Nagarkot on tunnettu panoramanäkymästään vuoristoon. Kylä/kunta sijaitsee kukkulan harjanteilla eli siellä on mahdollista kokea huikaisevat auringonousun ja auringonlaskun. Siksi siellä suositellaan vietettävän yksi yö - ja yöpaikkojakin löytyy. Nagarkot oli siis yksi "have to go" -listan kohteista. Sinä lauantaina, kun olimme lähdössä, olikin nepalilaisen uuden vuoden ensimmäinen päivä. Ensimmäinen bussi Bhaktapuriin oli täynnä (eli Nepalissa täysi bussi ON täynnä). Mahduimme kyytiin vasta toiseen bussiin ja ensimmäisen puoli tuntia istuin kuin silli purkissa iso banaanipussi sylissä, koska kouluikäinen poika ei uskaltanut istua syliin. Hintaa kyydillä oli 25 tai 35 NPR. (kuva alla, siinä vaiheessa, kun bussissa oli vielä tilaa) Vaihdoimme Bhaktapurissa Nagarkotin bussiin, joka oli vielä täydempi kuin se ensimmäinen täysi bussi. Seisoimme käytävällä ja meitä pyydettiin heittämään reput bussin etuosaan, muiden laukkujen sekaan. (parempi se kuin katolla) Kata asemoit